Feminismin neljäs aalto tulee!

Hyppäätkö kyytiin, vai jäätkö rannalle?

28.3.2012 Sylvi-lehdessä julkaistiin juttu kirjailija Laura Gustafssonin ajatuksista: http://sylvi.fi/2012/03/aaltojen-syleilyssa/

Jutussa pureudutaan feminismin aaltoihin, joiden ympärillä pyöri myös Marianne Liljeströmin tänä keväänä Turun yliopistossa pitämä Sukupuolentutkimuksen tarinat –kurssi. Lehtijutussa feminismi jaetaan neljään aaltoon: tasa-arvon aaltoon, radikaalifeminismiin, postmoderniin feminismiin ja neljänteen (vielä määrittelemättömään) feminismiin.

Gustafsson määritellään neljännen aallon edustajaksi hänen kirjoittamansa Huorasadun perusteella ”koska siinä ovat jossain muodossa mukana kaikki aikaisempien feminismin vaiheiden oivallukset, mutta niitä kierrätetään ja niillä leikitään.”

Toki kaikki aallot aina ottavat mallia edeltäjistään ja yhdistelevät niiden parhaita puolia, mutta uusi aalto ei kuitenkaan ymmärtääkseni synny siitä, että yhdistetään kaikkea vanhaa ja ollaan ikäänkuin sen yläpuolella. Kurssillamme vallitsi jonkinlainen konsesus siitä, että neljäs aalto on uus-materialistinen. Gustafssonin teos edustaa siis melko hyvin neljättä aaltoa, ainakin jos ottaa huomioon teoksen lihallisuuden. Sylvin artikkelin lopussa tiivistetään Soili Takkalan ajatuksia aalloista. Hän ennustaa neljännen aallon ottavan kantaa työelämän muuttuvaan tilaan. Työmarkkinat ovat isossa osassa myös Gustafssonin Huorasadussa, joten tämänkin määritelmän mukaan teos ja tekijä menevät neljänteen aaltoon kuin veitsi kasvirasvasekoitteeseen.

Aaltoa on kritisoitu metaforana siitä, että se on yksinkertaistava. Jaana Vuori puhuisikin mielummin loiskehdinnasta, sillä ”loiskeet käyvät moneen suuntaan pienempinä keskusteluina ja joskus kenties myrskyääkin”. Kristevan mukaan taas aalto-metaforan ongelmallisuus piilee siinä, että se menee eteenpäin kokoajan. Aina tulee seuraava aalto, joka on edellistä parempi. Garrison vaihtaisi meren aallot radioaaltoihin. Hänen mukaansa meren aalto viittaa luonnon tapahtumaan, joka on ihmisestä riippumaton ja johon ihminen voi hypätä kyytiin tietämättä täsmälleen, mihin aalto johtaa. Lopputuloksen näkeekin vasta jälkikäteen, kun aalto on lyönyt rantaan ja joku on muodostanut siitä kertomuksen. Radioaallot taas ovat Garrisonin mielestä ihmisten lähettämiä ja vastaanottamia, jolloin kyse on harkitusta kommunikoinnista. Meren aallot liikuttavat isojakin objekteja voimallaan, mutta radioaallot kuljettavat tietoa. Ja tajuuksia voi olla samaan aikaan monta.

Aalto-metafora osoittautuu siis hankalaksi, mutta niin on osoittautunut sukupuolikin, joten ei anneta asian häiritä. Metaforat ovat kaikessa vaajavaisuudessaan kuitenkin hyödyllisiä, sekä lingvistisesti että epistemologisesti, sillä ne auttavat ihmisiä hahmottamaan abstrakeja asioita konkreettisten kautta. Eiköhän siis nautita neljännestä aallosta.

Vaikka tässä kaatosateessa sitä ei uskoisi, itse kukin alkaa valmistautua kesälomaan. Niin myös F-piste. Kevään aikana on tullut tehtyä vaikka ja mitä. Nyt F-blogi jää kuitenkin kesätauolle ja palaa viihdyttämään perjantai-päiviänne taas syyskuussa. Kesän aikana F-piste on mukana suunnittelemassa sukupuolentutkimukselle uutta opetusohjelmaa. Saa nähdä, miten siinä näkyy neljäs aalto.

Aurinkoista ja ihanaa kesää toivottaa F-pisteen puheenjohtaja Janica Rantanen