Prinsessaelokuva äideistä ja tyttäristä

F-Pisteen blogin viime viikkoinen prinsessateema jatkuu. Tänä kesänä valkokankaat valloitti Disney Pixarin uusin animaatioelokuva Brave (Urhea), jota nettikirjoittelussa vaalittiin jo kauan ennen ensi-iltaa ensimmäisenä feministisenä prinsessaelokuvana. Skotlannin jylhiin maisemiin sijoittuva seikkailu on joka tapauksessa monella tavoin historiallinen Pixar -elokuvien joukossa. Ensinnäkin Brave on studion ensimmäinen kokopitkä animaatioelokuva, jonka päähenkilö on tyttö. Toiseksi sen ohjaajaksi valittiin Brenda Chapman – tämä olisi ollut ensimmäinen kerta, jolloin Pixar-elokuvan ohjaajantuolilla olisi istunut nainen. Chapman teki animaatioelokuvan historiaa jo vuonna 1998, jolloin hän ohjasi Egyptin prinssin. Hänestä tuli tuolloin ensimmäinen naisohjaaja, joka pääsi suurenluokan animaatioelokuvan puikkoihin. Valitettavasti Chapman erotettiin kesken Braven tekoprosessin "taiteellisten erimielisyyksien" takia. Uudeksi ohjaajaksi napattiin Mark Andrews, yksi elokuvan käsikirjoittajista.

Visuaalisesti upea Brave sijoittuu Skotlannin jylhille kukkuloille. Teini-ikäinen prinsessa Merida (äänenä Kelly Macdonald) on kiinnostuneempi jousiammunnasta kuin kankaan kudonnasta. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia kuningatar-äiti Elinorille (Emma Thompson), joka yrittää koulia villikkotyttärestään säyseää ylhäisönaista, jolta sujuu sekä runonlausunta että luutun soitto. Perheen isä, kuningas Fergus (Billy Connolly), yrittää parhaansa mukaan pysyä sivussa vaimonsa ja tyttärensä kiistoista. Äiti ja tytär ovat jatkuvasti törmäyskurssilla toistensa kanssa, varsinkin kun liekkikutrinen prinsessa uhmaa ikiaikaisia perinteitä kieltäytymällä hänelle järjestetystä avioliitosta. Velvollisuuksiaan pakoileva Merida ostaa itselleen loitsun, jolla on kuitenkin kauaskantoiset seuraukset...

Äidit ovat jääneet vähälle huomiolle Disneyn prinsessaelokuvissa. Leski-isiä ja ilkeitä äitipuolia on toki nähty, mutta äiti-tytärsuhteeseen on kiinnitetty vain vähän huomiota. Brave kertoo universaalin tarinan kahden sukupolven naisten kohtaamisesta ja siitä syntyvistä konflikteista. Vaikka elokuva on pääosin humoristinen liioiteltuine hahmoineen ja vauhdikkaine juonenkäänteineen, onnistuu Brave löytämään tarinastaan yllättävää syvyyttä. Varsinkin kohtaus, Elionor näkee itsensä kosijoitaan varten pyntätyssä tyttäressään, on yksi elokuvan vaikuttavimmista. Braven tarinaa on myös kiitettävä siitä, että se antaa äänen sekä vapautta kaipaavalle Meridalle että velvollisuudentuntoiselle Elinorille. Tarinassa olisi voitu mennä sieltä missä aita on matalin ja tehdä yksioikoisesti perinteitä vaalivasta äidistä seuraavaa sukupolvea tukahduttavan pahiksen. Elokuva ei kuitenkaan asetu yksin Meridanin tai hänen äitinsä puolelle, vaan molempien näkökulmat saavat tilaa ja ymmärrystä. Perinteisen sadun ja seikkailutarinan aineksia sekoitteleva Brave kätkee sisäänsä sanoman siitä, että yhteisymmärrys syntyy vasta kun kaikki osapuolet oppivat aidosti kuuntelemaan toinen toisiaan.

Brave pyörii yhä ainakin Finnkinon teattereissa ja on tutustumisen arvoinen kaikille animaation ystäville.

Annina, F-Pisteen varainhoitaja