keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Hellyyden kipeä

HEINI SALO

Hellyys sulki syliinsä. Kovaan ja pelkistettyyn syliinsä, jonka ainoa turva tuntuu kätkeytyvän Tom of Finland -lakanoihin ja tupakansavuiselle ikkunalaudalle.

Pauliina Talikka on sovittanut Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin -kirjasarjaan pohjautuvan Hellyys-näytelmän Turun ylioppilasteatterille samaistuttavaksi ja nuoruuden herkäksi tarinaksi rakkaudesta. Tapahtumat sijoittuvat 80-luvun Tukholmaan, jossa Benjamin (Julius Kalliokoski) ja Rasmus (Olli Kinnunen) elävät aikansa pelätyimmän sairauden; AIDS:in todellisuutta homoyhteisön näkökulmasta. Aikansa todellisuudessa elävät myös Rasmuksen äiti ja isä (Stella Storberg ja Marko Rumbin), jotka vastaanottavat tiedon poikansa diagnoosista ja kamppailevat oman suhtautumisensa kanssa kumpikin tahollaan.

Näytelmässä vuorottelevat kaksi aikatasoa, jotka on toteutettu varsin tehokkaasti toistamalla samoja toimintoja aina aikatasosta toiseen siirryttäessä. Rasmuksen, Benjaminin, sekä Rasmuksen vanhempien edesottamuksia seurataan Benjaminin ja Rasmuksen kotona, jonne huolestuneet vanhemmat ovat saapuneet yllätysvierailulle sekä myöhemmin sairaalassa, jossa kaikki ovat yhtä voimattomia sairasvuoteen ympärillä.

 Julius Kalliokosken ja Olli Kinnusen roolisuoritusten voimaan luoda tarpeeksi uskottavuutta Rasmuksen ja Benjaminin väliselle suhteelle esitin alussa varovaiset epäilyni. Avauskohtauksen siluettihahmojen villi seksikohtaus Bohemian Rhapsodyn siivittämänä ja sitä seurannut Rasmus ikkunalaudalla rappioromanttisesti polttamassa tupakkaa eivät kohtauksina välittömästi kohdanneet Benjaminin vakaampaa, vaikkakin hieman epävarmaa, olemusta, joka tuntui jakavan tilaa äkillisesti. Ehdin pelästyä, että hiuksenhieno haparointi saattaisi millä hetkellä tahansa rikkoa taian, jonka varaan näytelmän olisi tarkoitus rakentua. Tapahtumien edetessä on kuitenkin selvää, ettei sanoin sanota sitä, mitä todella tahdotaan, ja jokainen sana on yhtä merkityksetön tai merkityksellinen suhteessa siihen mitä tuleman pitää. Odotettu ja yhtä odottamaton tuntuvat aina kohtaavan.

Mutta kuten sanottu: hahmot vievät mukanaan ja kokonaisuus näyttäytyy herkän värisevänä otoksena Rasmuksen ja Benjaminin välisistä tunteista. Pienet naurahduksenomaiset hempeät hetket kahden rakastavaisen välillä ovat samalla ahdistuksen täyteisiä, mutta sitäkin arvokkaampia edes sellaisina. Itselleni samaistuttavimmaksi teemaksi näytelmässä nousee pelko kaikessa arvaamattomuudessaan: pelko, että jää yksin, kuolemanpelko, pelko epävarmasta tulevaisuudesta, pelko, että menettää, pelko, ettei ole paikalla toisen hengähtäessä viimeisen kerran, pelko, että joku kyselisi enemmän kuin tarvitsisi, pelko vanhempien reaktiosta, pelko, että yskäisee.

Loppua kohden yhä useampi niiskuttaa katsomossa, omat silmäkulmani ovat kuivat. Sisälläni kuitenkin suorastaan hykerryttää. Jollain tapaa elokuvallisina näyttäytyvät kohtaukset paljastavat kuitenkin vain sen verran, ettei pysty varsinaisesti nimeämään sitä, mikä näytelmässä vaikuttaa niin voimakkaasti. Näytelmän ristiriitaisten tunnereaktioiden täyteisyys saa kuitenkin kaiken pakahduttavasti sinetöivän loppukohtauksensa; kaksi ihmistä ja heidän välisensä salainen yhteinen tuntuu aukenevan lopultakin, ja kaikki muu todella tuntuu menettävän merkityksensä.

Viimeisen kohtauksen viimeisillä hetkillä vieräytän kuin vahingossa yhden tai kahden kyyneleen verran osoitusta myös omasta tunnekokemuksestani. Hellyys koskee ja koskettaa, se jää mahaan kutisemaan ja tuskin päästää kuivuuden karheasta ja samalla puuterisen sileästä otteestaan.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

F-pisteen teatteripaneeli

Turun alueen teatterikevät on käynnistynyt kiinnostavalla ja sataprosenttisesti F-pisteen kannustamalla tavalla.

Turun ylioppilasteatterissa sai lauantaina 20.2. ensi-iltansa Jonas Gardellin kirjoittama näytelmä Hellyys. Hellyyden henkilöhahmot ja tapahtumat ovat monelle tuttuja vuosina 2012-2013 julkaistusta kirjatrilogiasta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Torka aldrig tårar utan handskar), josta ohjattiin välittömästi kolmiosainen minisarja SVT1:lle. Kirjasarjan lukijat tai tv-sarjan katsojat eivät kuitenkaan välttämättä tunne Gardellin alkuperäistä, jo 80-luvulla julkaistua näytelmää – mutta asian voi korjata suuntaamalla Turun ylioppilasteatterille maaliskuun loppuun mennessä.

Kaarinan nuorisoteatterin kevään ohjelmistosta puolestaan löytyy Pirkko Saision HOMO!. Kantaesityksensä Kansallisteatterissa saanut räväkkä oopperanäytelmä kohahdutti YLE:n homoillan jälkeistä Suomea vuonna 2011, mutta ennakkoluuloja ruotiva teos ei ole vanhentunut viidessä vuodessa vähääkään, ja herättää taatusti paljon keskustelua saapuessaan ensi-iltaan tulevana aprillipäivänä.

F-piste järjesti uutuusproduktioiden kunniaksi teatteripaneelin Bar Suxesissa lauantaina 13.2. Puhujina paneelissa olivat Hellyyden ohjaaja Pauliina Talikka, HOMO!:n ohjaaja Heini Vahtera, ja Hellyydessä näyttelevät Olli Kinnunen ja Marko Rumbin. Pääsimme kuulemaan muun muassa produktioiden taustoista, tekoprosesseista ja teemoista, teosten ajankohtaisuudesta ja identiteetin merkityksestä teatterissa. Lisäksi keskustelua syntyi paitsi näytelmistä itsestään, myös Suomen nykytilanteesta ja kansalaisoikeuksista. Ihanien panelistien ja hermostuneen juontajan lisäksi keskusteluun osallistui aktiivinen yleisö, jolla riitti kysyttävää ja kommentteja.

Puolitoistatuntinen paneeli tuntui kuluvan (ainakin juontajan mielestä) kuin kliseisessä hujauksessa. Kaikista panelisteista välittyi äärimmäisen aito innostus omaa produktiotaan kohtaan, ja aloin paneelin jälkeen odottaa näytelmien näkemistä vielä entistä enemmän. Hellyyden ja HOMO!:n toimijat näyttävät tekevän juuri sitä, mitä haluavatkin tehdä, suurella tunteella, ja uskon tämän välittyvän teatterin lavalta jokaiselle katsojalle.

Turun ylioppilasteatterin Hellyyden liput on toistaiseksi myyty loppuun, mutta kehotan tarkkailemaan tilannetta ja yrittämään napata peruutuspaikat. Kaarinan nuorisoteatterin HOMO!:n liput ovat myynnissä parhaillaan. Rientäkää!

Emma,
F-pisteen sihteeri ja satunnaisesti paneeleja juontava esiintymiskammoinen

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Levylautasella: Planningtorock - All Love's Legal

Planningtorock, eli Jam Rostron, on Berliinissä vaikuttava musiikintuottaja ja muusikko. Hänen kolmas studioalbuminsa All Love's Legal (2013, Human Level) on mitä mielenkiintoisin albumi, jonka kantavina teemoina ovat rakkaus, sukupuoli ja seksuaalisuus. Rostron onkin sanonut Resident Advisorin haastattelussa albuminsa olevan hänen visionsa transnationaalisesta sukupuolten (gender) tasavertaisuudesta. Musiikillisesti albumi on elektronista musiikkia höystettynä kokeellisuudella ja tanssivivahteilla.

Planningtorockin visiossa sukupuolilla ei ole enää merkitystä, niistä halutaan päästä oikeastaan "yli", patriarkaatti halutaan tuhota ja kaikki rakkaus on laillista. Se miten Rostron toteuttaa visiotaan käytännössä, tapahtuu poliittisesti latautuneilla sanoituksilla  ja lauluääntä muokkaamalla. Kappaleessa "Human Drama" sukupuoli nähdään leikkinä ja valheena, instrumentaalikappale "Beyond Binary Binds" kehottaa päästä kaksinapaisuuden tuolle puolen, ja kappaleessa "Patriarchy Over and Out" patriarkaatti todetaan vanhentuneeksi ja häädetään pois. Sanoitusten lisäksi koko albumin kattava sukupuoleton lauluääni toimii Planningtorockin vision rakentajana. Hyvä esimerkki tästä on tanssahtavan popahtava kappale "Let's Talk About Gender", jossa sukupuolesta puhutaan itse lauluäänellä: se kuulosta hyvin sukupuolettomalta, välillä taas liukuen enemmän maskuliiniseen ja välillä feminiiniseen suuntaan.

Sukupuolen lisäksi rakkaus tulee esille useaan otteeseen. Albumin musiikillisesti valoisalla ja eteerisellä avausraidalla "Welcome" Planningtorock kehottaa kuulijaa rakastumaan kehen tahtoo. Myös albumin nimeä kantava kappale "All Love's Legal" on musiikillisesti positiivisen duurissa menevä ylistys kaiken rakkauden laillisuudelle, jossa Planningtorock muistuttaa kuulijaa rakkauden antavan tarkoituksen elämälle, kehottaa antamaan rakkauden viemään kuulijan sinne minne se kuljettaa, ja rakastumaan kehen haluaa.

Albumi on kaikin puolin toimiva kokonaisuus, missä Planningtorock tuo esille edelleen hyvin ajankohtaisia aiheita. Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu sukupuolesta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevista oikeuksista on tälläkin hetkellä pinnalla: perussuomalaiset nuoret aloittivat #tyttö_poika -sukupuolikampanjan, translaki on edelleen riittämätön, ja äitiyslaki -kansalaisaloitteeseen kerätään edelleen nimiä. Jos konservatiivinen ja ahdasmielinen keskustelu alkaa nyppiä, toimii Planningtorockin visio hyvänä pakopaikkana todellisuudelta.

Anniina Kauppinen

 










---------------------------------------------------------------------------------------------------

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tullaanko sulta joskus kysymään, miten sä harrastat seksiä sun kumppanin kanssa? Multa tullaan, häiritsevän usein. Viimeksi, kun näin kävi, istuin naispuolisen ystäväni kanssa juttelemassa. Kysyjä oletti meidät pariskunnaksi, koska olimme homobaarissa. Jouduimme tuottamaan hänelle pettymyksen ja ilmoittamaan, ettemme ole menneet sänkyyn keskenämme ja vaikka olisimmekin, emme jakaisi yksityiskohtia hänen kanssaan. Vastaavanlaiset kysymykset tullaan aina esittämään sama virne kasvoilla. Sellainen, jonka perusteella voi sanoa varmasti, ettei kysyjä tee mielestään mitään sellaista, joka voisi tuntua ahdistavalta, vastenmieliseltä tai tungettelevalta. 

Toisella kertaa istuimme perinteisessä pubissa useamman ihmisen voimin. Viereisessä loosissa selkäni takana istuva mies hoksasi, että seurustelen naisen kanssa. Tästä motivoituneena hän muutaman minuutin välein kääntyi meidän suuntaamme, taputteli mua olkapäälle ja tahtoi tietää, miksi haluan olla naisen kanssa, kun voisin valita varakkaan miehen. Hän myös koki tarpeelliseksi pitää anatomialuentoa siitä, mitä sellaista miehillä on housuissa, joka naisystävältäni puuttuu. 

Noin kuukausi sitten, kun istuimme kumppanini kanssa ravintolassa asuntomme lähellä, eräs mies tuli kyselemään, yllätys yllätys, seksistä. Hänet kuitenkin haki pois yksi samaan porukkaan kuuluneista henkilöistä. Hän pahoitteli ystävänsä käytöstä kertomalla, ettei tämä ystävä ”oo tottunu teijänlaisiin” ja että hän itse kyllä tykkää siitä, että lesboja on. Tämän hän ilmoitti suurieleisesti kaverinsa kanssa myhäillen ja virnistellen. 

Vastaavia kohtaamisia on runsaasti, yllättävän moni kokee tarpeelliseksi reagoida naisparin läsnäoloon. He tekevät meille selväksi, että meidät on tunnistettu kuuluvaksi sellaiseen ryhmään, jonka elämä ja erityisesti seksielämä heitä kiinnostaa. He eivät välttämättä lopeta uteluaan, kun heiltä sitä pyytää, vaan sinnikkäästi palaavat pöytääsi ja saman puheenaiheen äärelle. Tämä on ehkä pientä ja harmitonta sinänsä, mutta ehdottomasti ei-toivottavaa, häiritsevää ja oman porukan kanssa juttelun jatkuvasti ikävällä tavalla keskeyttävää. Olisin kiitollinen, jos useammin oletettaisiin, etten halua keskustella itselleni yksityisistä asioista vieraiden kanssa.

-Julia Valli-

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hei,
ja hyvää alkanutta vuotta F-pisteen tuoreen hallituksen puolesta!

Aloitan helmikuun blogivuorot omalla esittäytymiselläni, koska olen vuodelle 2016 valittu koulutuspoliittinen vastaava eli ”kopo”. Toivon että tämä tieto leviää myös F-pisteen muiden jäsenien keskuuteen, jotta pystyn mahdollisimman hyvin täyttämään tehtäväni oppilaiden, oppiaineen ja opettajien välisenä linkkinä. Minulle voi vuoden aikana aina lähettää sähköpostia opiskeluun ja opintoihin liittyvistä kysymyksistä, antaa palautetta kursseista tai muusta erityisesti sukupuolentutkimukseen liittyvästä tai kertoa esimerkiksi, jos jokin tuntuu hankalalta. Tai jos bongaat minut yliopistolla, tule vain rohkeasti kertomaan jos jokin askarruttaa, sillä kopona vien viestiä mielelläni eteenpäin ja mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua. Oppilaiden palaute ja hyvinvointi on erittäin tärkeää myös yliopistolle ja on toivottavaa, etteivät opinnot keskeydy turhaan esimerkiksi uupumuksen, motivaation puutteen tai turhautumisen takia.

Sitten hieman itsestäni! Nimeni on Paula Mäkinen ja olen kolmatta vuotta opiskelemassa Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa pääaineenani musiikkitiede, rakkaana sivuaineena sukupuolentutkimus. Jäin heti peruskurssilla koukkuun sukupuolentutkimukseen, sillä se tuntui vastaavan kaikkea sitä mitä olin halunnut palavasti opiskella, mutta en oikeastaan edes tiennyt olevan oppiaineena. Tällä hetkellä perusopinnot ovat kasassa ja aineopinnot hyvässä vauhdissa. Erilaisista sukupuolentutkimuksen kursseista on siis kokemusta ja lisää hankin kasvavalla innolla. Tämän lisäksi minut saattaa joskus bongata yliopistoliikunnan tunneilta, sillä toimin siellä tarvittaessa sijaisena. Muutenkin suosittelen yliopistoliikunnan monipuolista tarjontaa opiskelujen oheen. Kun sporttailee välillä, jaksaa paremmin!

Koska musiikki on erittäin lähellä sydäntäni, vielä muutama sana musiikkiharrastuksistani. Soitan rumpuja tällä hetkellä Malestain -nimisessä bändissä, jonka materiaalia voi käydä vilkaisemassa esimerkiksi tästä linkistä. https://www.youtube.com/watch?v=X2Riwtzmhvg Kitaran varresta voi myös bongata F-pisteen tiedottajan, Anniinan! Bändimme on tauolla kevään ajan, mutta kesällä toivottavasti taas rokataan! Jos joku kiinnostui enemmän, maistiaisia voi kuunnella EP:ltä Real Life, Real Thing, Real Disorders, jota saa minulta tai Anniinalta. Meillä on myös tekeillä uutta materiaalia hieman karsitulla kokoonpanolla.

Musiikkiin ja muuhun taiteiluun liittyen F-pisteellä olisi tarkoituksena järjestää vuoden aikana hauskoja ja sopivan kantaaottavia tapahtumia kuten leffa-, keskustelu-, open mic- ja bändi-iltoja joten pysykää kuulolla täällä ja Facebook-sivuillamme!

Iloa alkaneeseen vuoteen!


















T. Paula, F-Pisteen kopo
painma@utu.fi

perjantai 22. tammikuuta 2016

Heissan kaikille! 

 F-blogi hiljentyi yllättäen syksyllä, emme ole edes hallituksessa varmoja, miten niin pääsi käymään. Toivotaan, että tänä vuonna sormemme seikkailevat näppäimistöllä useammin! Otamme myös mielellämme apua vastaan – F-blogiin saa kirjoittaa kuka tahansa ja mistä tahansa, kunhan aihe sopii sukupuolentutkimuksen teemoihin. Kirjoittamalla voi myös kerätä opintopisteitä – kahdesta akateemisesta tekstistä (esimerkiksi oman tutkimuksen esittelystä) saa yhden opintopisteen. 

Potkaistaan kuitenkin vuosi käyntiin pidemmittä puheitta esittelemällä vuoden 2016 uusi hallitus: 

Pipsa Raglitius, puheenjohtaja 
Saara Khatib, varapuheenjohtaja ja talousvastaava 
Emma Rantatalo, sihteeri 
Anniina Kauppinen, tiedottaja 
Paula Mäkinen, koulutuspoliittinen vastavaa 
Liisa Sahlberg, sosiaalipoliittinen vastaava 
Julia Valli, tapahtuma- ja kulttuurivastaava 

Hallituksen ulkopuoliset jäsenet: Lukupiirivastaava, Eero 

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille toivoo Pj-Pipsa 

P.S F-Pisteen nettisivujen uudistaminen on edelleen työn alla, pahoittelemme!