sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Tämä ei ole kirjoitus "nettineutraaliudelle"

”Talkoot” lokakuun alussa käytiin internetin keskustelu- ja kommenttipalstoilla. 7.10. uutisoitiin miehestä, joka on raskaana. Paria päivää myöhemmin 9.10. Jenni Haukion puolestaan uutioistiin olevan raskaana. Selasin Helsingin Sanomien uutisoinneista kommentteja pelonsekaisin tuntein. Kirjoittaessani huomioita näistä tein päätöksen olla siirtämättä transfobiaa pidemmälle kuin se hs.fi:n kommenttiosiossa oli läsnä. Tein myös valinnan olla menemättä Vauva.fi:n syövereihin. Linkit Helsingin Sanomien verkkojulkaisuihin otin kuitenkin talteen tämän tekstin loppuun, vaikka on huomattava, että ne ovat täten osa median verkottumista ja tarjoaa edelleen näkyvyyttä – vaikka kyse ei nyt olekaan valtavan profiilin omaavasta alustasta.

Valitsin reagointeja, joiden sävy ei suoraan vastaa oletettua kaksijakoisuutta. Koska usein vastakkain aseteltuina ovat osapuolet, joiden välille ei välttämättä edes tarvitse syntyä keskustelua, nostan esiin muutamia esimerkkejä, jotka eivät tosiaan edustane sellaista. En tarkoita kuitenkaan, että nämä kommentit ovat mitenkään viattoman neutraaleja, joten pyydän lukemaan varoen, jos se mitenkään on mahdollista. Kommentit ovat kuitenkin valinta ottaa kantaa, ja niitä tulee kritisoida sillä perusteella. Samoin tule kritisoida myös tällaista tapaa nostaa niitä esiin. (Huomiona myös, että kommentointiin todellakin liittyi paljon brutaalia ja ahdistavaa materiaalia. Linkkien takaa löytyvät uutisjutut ja sen alta kommentit.) 
 

1. Lännen Media: Raskaana oleva isä synnyttää tiettävästi ensi kertaa Suomessa (HS: Tuohinen, Petteri. 7.10.2017)
2. Suomen laki ei tunnista raskaana olevaa miestä, eikä pian synnyttävä mies saisi yhteiskunnan etuuksia – Kelan etuusjohtaja: ”Uskon, että asia saadaan järjestymään” (HS: Pölkki, Minna. 7.10.2017)


Fundeer
7.10. 9:40 
Vaikka pidän itseäni aika avoimena uusille asioille, niin omalla kohdalla on nyt näköjään jonkin verran purtavaa, mutta eiköhän se tästä.


sjofi
7.10. 9:53
Cis-miehenä en ole tuntenut tarvetta tulla raskaaksi. HS voisi tehdä artikkeleita joissa selviää miten transmiehet kokevat miehuuden, ilmeisesti se jonkin verran poikkeaa cis-miesten vastaavasta kokemuksesta.


sekoboltsi
7.10. 22:35
Pitäiskö nyt tästäkin kummastua? Ei jaksa kiinnostaa enää nämä sukupuoli-identiteetti-ideologiat millään tavalla. Ihminen on niin paljon muutakin.


3. Presidentti Niinistö ja Jenni Haukio saavat lapsen: ”Lasta on useiden vuosien ajan odotettu” – Presidenttiehdokkaat onnittelevat: ”Lapsen saanti on aina vaaleja paljon suurempi kysymys” (HS: Hiiro, Jukka; Teittinen, Paavo. 9.10.2017) 
4. Sauli Niinistö on 69-vuotias, ja sen ikäisen miehen vauvauutinen on todella harvinainen – viime vuonna vain kaksi vuonna 1947 syntynyttä suomalaismiestä sai vauvan (HS: Sillantaus, Teppo. 9.10.2017)


Mun mielestäni
9.10. 14:13
Onneksi olkoon! Lennulle piikuveli tai -sisko, perheenjäsenhän Lennukin on. Rakkauslapset ovat aina tervetulleita, oli sitten vanhemmat minkäikäisiä tahansa.

Maa on täynnä eronneita ja karanneita, myös nuoria leskiä.

Osaisimpa neuloa nuttuja, mutta kun en. Tässä henkinen nuttu tulevalle pienelle <3


Jos nyt kuitenkin
9.10. 14:41
Yösyöttö tulossa!


Kakelin
9.10. 21:30
Mick Jagger tuli isäksi yli 70-vuotiaana. Charlie Chaplin sai 8 lasta Oonan kanssa iäkkäämpänä, viimeisin 73 v. Arvo Ylppö oli muistaakseni myös yli 70 v.


simppa vaan
9.10. 21:24
Toivotan kaikkea hyvää Niinistön vauvalle, mutta onko nyt ok muistuttaa kaikista niistä kromosomivaurioista jotka vanha isä aiheuttaa vauvalle? Meille naisille jäkätetään jatkuvasti joka ikisestä asiasta mitä teemme raskauden aikana, sitä ennen ja jopa isoäitien ruokavalioita on kaiveltu. Tarkoitus on kai luoda syyllisyydentunteita. Saako niitä tehdä myös miehille ja mitä miehet sanoisivat jos heitä kohdeltaisiin samallla tavalla? Miksi meitä saa kohdella näin?

Onko nyt ihan varma ettei Niinistö ole koskenut alkoholiin, tupakkaan ja ei-tervelliseen ruokaan kriittisten siimahäntien kasvuaikana?



Huomioita:

”Rakkauslapset” toivotetaan ilmeisen lämpimästi tervetulleiksi maailmaan. Rakkautta ei tosiaan voi olla liikaa, eikä ”henkisiä nuttuja”: varsinkaan maassa, jossa transihmisten pakkosterilointi on lakiin kirjattu toimenpide. 

Kiinnostavaa, miten kuitenkin keskustelu tuntuu kulkevan kuin Sauli Niinistö kantaisi kohdussaan tämän hänen ja Jenni Haukion lapsen, niin tarmokkaasi häntä verrataan muihin iäkkkäämpiin miesoletettuihin. Tällaisen retoriikan ympärille nimimerkki ”simppa vaan” kiinnittääkin huomiotaan. Myös otsikoinnin ”– viime vuonna vain kaksi vuonna 1947 syntynyttä suomalaismiestä sai vauvan ” itsessään tuntuu sisältävän viestin nimenomaan Saulin kantamasta lapsesta.

”Maa on täynnä eronneita ja karanneita, myös nuoria leskiä”. Suomalainen härski mustan huumorin häpeilemättömyys, jonka perään on ihan luonnollista todeta, ettei harmillisesti osaa nuttuja kutoa.

Kaiken kaikkiaan lyhyt matikka tuntui olevan hallussa, kun ikävuosia ynnättiin Saulin ikään pohtien samalla lapsen ikäkehitystä eri elämänvaiheissa. Yo-juhlat pidettäisiin ainakin, ammattikoulusta ei puhettakaan.

Ja: oli aihe mikä vain, ja oli esimerkkejä näinkin vähän tässä yhteydessä, on aina syytä mainostaa välissä kotimaista elokuvaa. 

Mikä tämän koonnin lopputulema sitten on? 
 
Winter is coming.
Christmas is here.
Spiritual cloaks are needed.


 Heini Salo
 ___________________

  1. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399349.html
  2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399802.html
  3.  https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005401416.html
  4. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005401805.html



maanantai 11. joulukuuta 2017

Hetki kesän 2017 pro gradu -tutkielmalle

Feminismi herättää voimakkaita tunteita ja keskustelua Suomessa. Kesällä 2017 valmistuneessa Pro gradu -tutkielmassani paneudun keskustelun yhteen osa-alueeseen, jossa aiheena ovat feminismiä vastustavat päädiskurssit ”epätasa-arvo”, ”naisasia” ja ”miesasia” sekä näiden aladiskurssit. Feminismi määrittyy tutkielmassani moninaiseksi liikkeeksi, jonka sisälle ja historiaan mahtuu lukuisia eri suuntauksia. Feminismin historian olen jakanut yksinkertaistetusti kolmeen aaltoon, joita tarkastelen työssäni lyhyesti.  


Lähestymiseni on diskurssianalyyttinen: tutkielman lähtökohtana on tarkastella, millaista kuvaa ja minkälaisten puhetapojen kautta feminismistä rakennetaan. Lisäksi pyrin tutkielmassani erittelemään valta-, vasta- ja vaihtoehtodiskursseja. Otan työssäni huomioon myös kielenkäytön tilanteisen vaihtelun, eli tässä tapauksessa nettikieleksi kutsutun kielimuodon merkityksen analyysissani.


Aineistoni koostuu yhteensä 202 kommentista, jotka on koottu 21 HS.fi-sivuston verkkojulkaisusta. Julkaisujen ajankohta on vuoden 2014 alusta vuoden 2015 loppuun. Aineisto on valittu monivaiheisen prosessin kautta, mutta merkittävimpinä valinta- ja lajitteluperusteina ovat olleet feminismiä käsittelevien kommenttien etsiminen sekä analyysin rajaukseen sopivien diskurssien nimeäminen ja tunnistaminen.


Tutkimuksestani selviää, että ”epätasa-arvodiskurssin” avulla rakennetaan kuvaa liikkeestä, jonka pyrkimyksenä ei ole tasapuolisesti ajaa tasa-arvoa. Naisasia-diskurssissa tätä kuvaa tuetaan korostamalla feminismiä naisten asioita tai etuoikeuksia ajavana liikkeenä. ”Miesasiadiskurssi” puolestaan jatkaa jo pitkään jatkunutta keskustelua feminismin ja miesten ongelmallisesta suhteesta. Valtadiskurssin asemaan asettuu puolestaan naisasialiike-aladiskurssi. Vaihtoehtodiskursseja käsittelemästäni aineistostani ei löytynyt yhtään. Loput diskursseista asettuvat vastadiskurssien asemaan, mutta esimerkiksi ”epätasa-arvodiskurssin” kohdalla on havaittavissa merkkejä hegemonisoitumisesta.

Pipsa Raglitius

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

F-pisteen puheenjohtajan kirjavuosi 2017


 Kuten tässä on ehkä muutamaan kertaan käynyt ilmi, kirjat ovat tuoreen korianterin ja a-Han Take On Me:n ohella parasta mitä tiedän. Kirjavuoteni 2017 on ollut hyvin vaihteleva; olen lukenut ennätysmäärän suomalaista kirjallisuutta; olen kuunnellut tuntikaupalla äänikirjoja; olen lukenut enemmän huonoja kirjoja kuin parina viime vuotena yhteensä, ja toisaalta myös useamman aivan henkeäsalpaavan hyvän teoksen; välillä olen lopettanut kirjojen lukemisen kuukaudeksi ja viettänyt sen sijaan aikaa nettiesseiden, tutkivan journalismin tai podcastien parissa. Onnekseni joululoma lähestyy, mikä, kuten aina aiempinakin vuosina, tarkoittaa minulle sitä, että makaan tunnista toiseen sohvalla toinen käsi konvehtirasiassa ja toinen pitelemässä mukavaa kirjaa - tavoitteeni on lukea joululomalla ainoastaan hyviä kirjoja. 
 
Nyt olen teitä varten, rakkaat F-blogin lukijat, koonnut listan kirjoista, jotka ovat tehneet minuun positiivisen vaikutuksen vuoden 2017 aikana. Mukana on reilusti kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta, faktaa ja fiktiota, lukuisia eri lajityyppejä… Jokaiselle toivottavasti jotain!


  1. Tove Jansson - Reilua peliä
     
Olen koko tähänastisen elämäni ollut suuri Muumi-diggari, mutta vasta tänä kesänä sain aikaiseksi tutustua Tove Janssonin ei-muumilliseen tuotantoon. Tykkäsin siitä niin paljon, että luin kesällä kuusi Toven teosta - osa romaaneja, osa novellikokoelmia, kaikki omalla tavallaan täydellisen ihania. Ykkössuosikiksi nousi Reilua peliä; autofiktiivinen kirja kertoo Jonnan ja Marin suhteesta ja yhteiselosta, ja on täynnä arjen seikkailuja, välittämistä ja toisen hyväksymistä ja rakastamista omana itsenään. Tove on tunnelman luomisen mestari: kirjan ah-niin-tavallinen arkielämä on samalla täynnä taikaa. Tuli aika life goals -olo. Teos löytyy Turun kirjaston kokoelmista.


  1. Janet Mock - Surpassing Certainty

Rakastin Janet Mockin ensimmäistä omaelämänkertaa, Redefining Realnessia, joten minun oli saatava Mockin toinen teos salamana sen ilmestyttyä - eikä kirja tuottanut pettymystä. Mock kirjoittaa elämästään, oivalluksistaan ja peloistaan kevyeen, journalistiseen sävyyn; tavalla, joka tulee hyvin, hyvin lähelle muttei kuormita ankeudellaan. Olen äärimmäisen kiitollinen, että amerikkalaisen median kentällä on Janet Mock ajamassa ihmisoikeuksia, ja jakamassa viisauttaan meille muille.

  1. Johanna Sinisalo - Enkelten Verta

Kuuntelin tätä teosta äänikirjana isänpäivän jälkeisellä viikolla ja mietin, että hitto vieköön, tässä olisi ollut sellainen erinomainen #isänpäiväkirja. Dystooppiseen lähitulevaisuuteen sijoittuvassa teoksessa vuorottelee kaksi puhujaa - Orvo, hautausurakoitsija ja amatöörimehiläiskasvattaja, sekä hänen poikansa, eläinoikeusblogia pitävä Eero. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut spefistä tai dystopiakuvauksista, mutta tämän teoksen esittelemä nykyisyys pohjaa niin vahvasti todelliseen tieteeseen ja tämän hetken kehitykseen, että lopputulos on liiankin uskottava, ja siksi sataprosenttisen vaikuttava. Ekokriittinen, toksista maskuliinisuutta oivaltavasti käsittelevä romaani on niin mykistävän erinomainen, että äänikirjan kuunteleminen sai minut itkemään useaan otteeseen. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Kabi Nagata - My Lesbian Experience with Loneliness

Kabi Nagatan omaelämänkerrallinen sarjakuva masennuksesta ja riittämättömyyden tunteesta on kerännyt suosiota kaveripiirissäni. Mitä tehdä, kun lukiosta on valmistunut kymmenen vuotta sitten, eikä oma elämä vain näytä kehittyvän sellaisiin suuntiin kuin itse toivoisi ja ympärillä olevat ihmiset odottavat. Yksinkertainen, selkeä piirrostyyli toimii raikkaana vastapainona äärimmäisen raskaille, vaikeille teemoille. Olen palannut tämän pariin monta kertaa ensilukemisen jälkeen, sillä Nagatan kerronta on koukuttavalla tavalla raastavan rehellistä. Yksi mangapokkari on käytännössä nopea ja helppolukuinen, mutta lukukokemus jää suorastaan vainoamaan - silleen hyvällä tavalla.

  1. Koko Hubara - Ruskeat Tytöt

Koko Hubaran järisyttävän hieno henkilökohtaisten esseiden kokoelma pitäisi olla jokaisen suomalaisen lukulistalla. En ole Ruskea Tyttö, eikä tätä kirjaa ole kirjoitettu minua varten, ja nimenomaan senkin takia siihen tutustuminen oli velvollisuuteni - ja myös etuoikeuteni. En voi edes kuvitella mitä Hubaran esseiden olemassaolo merkitsee Ruskeille suomalaisille, mutta olen äärimmäisen onnellinen siitä, että tämä kirja on. Pari kuukautta kirjan lukemisen jälkeen ostin sen vielä itselleni Sammakon kirjakaupasta ja pyysin siihen nimikirjoituksen minulle tyypillisellä äärimmäisen nololla fanityttötavalla - ei sitä nyt vaan muuhun pystynyt. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Pat Barker - The Regeneration Trilogy

Yksi lempigenreistäni on historiallinen fiktio, siis mieluiten historiallinen queer-fiktio. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva pasifistinen The Regeneration Trilogy on yksi parhaita tänä vuonna lukemiani teoksia. Hemmetin hyvin tehty taustatutkimus, täydellinen kirjoitustyyli ja oikeasti hyvin kirjoitettu biseksuaalinen päähenkilö (ja henkilöhahmoina esiintyvät oikeat historialliset henkilöt kuten Siegfried Sassoon ja Wilfred Owen)... Varmaan ainoa huono puoli tässä kirjassa on se, että nyt vertaan kaikkea WWI-fiktiota Regenerationiin, eikä mikään enää tunnu miltään. Löytyy yliopiston kirjaston kokoelmista.

  1. Samantha Ellis - How To Be a Heroine

Kirja on kokoelma tekstejä, joissa näytelmäkirjailija Samantha Ellis lukee uudestaan lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkikirjoja ja kertoo tunteistaan liittyen kirjojen sankareihin. Analyysin kohteiksi pääsevät mm. Vihervaaran Anna, Humisevan harjun Emily ja Scarlett O’Hara. Päädyin lukemaan kirjaa, koska se sattui silmiini kirjastossa, ja samaistuin suuresti alaotsikkoon “or; what I’ve learned from reading too much”. Ellis pohtii itselleen rakkaita päähenkilöitä feministisestä näkökulmasta positiivisella, kevyellä otteella, ja vaikka hänen kanssaan olisikin välillä eri mieltä, saa kirja silti hyvälle tuulelle. Lukeminen on extrahauskaa, jos on lukenut kyseessä olevat kirjat, mutta nautin niistäkin luvuista, joissa käsiteltiin minulle toistaiseksi tuntemattomia päähenkilöitä, ja lisäksi sain runsaasti lukuvinkkejä tulevaisuuden varalle. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Emma Donoghue - The Lotterys Plus One

Emma Donoghue tunnetaan parhaiten hyytävästä teoksestaan Room, ja valitettavan harva sen lukenut näyttää olevan tutustunut Donoghuen muuhun tuotantoon - joka on siis 99-prosenttisesti LHBTQ-fiktiota, yleensä historiallista sellaista, ja aivan samperin hyvää. Poikkeus samperin hyvästä historiallisesta tuotannosta on vastikään ilmestynyt The Lotterys Plus One, joka on samperin hyvä nykyaikaan sijoittuva lasten/nuortenkirja. Päähenkilö on yhdeksänvuotias Sumac, jonka seitsenhenkisen ja viisilemmikkisen apilaperheen arki kokee kolauksen, kun hänen “perinteisiä arvoja” kannattava isoisänsä muuttaa perheen luo asumaan. Itkin lukiessa ehkä ämpärillisen verran - teos on koskettava, söpö ja toiveikas, ja käsittelee realistisesti todellisia ongelmia. Ensiluokkainen lastenkirja! Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.
 
  1. Roxane Gay - Hunger
  2.  
Bad Feminist oli niin mahtava esseekokoelma, että odotin malttamattomana Roxane Gayn omaelämänkerrallista uutuutta Hunger. Huippuarvioita kerännyt teos käsittelee ruokaa, painoa ja oman arvon tuntoa typerryttävän henkilökohtaisesti. Lyhyisiin lukuihin jakautuvan teoksen lukee parissa tunnissa, jos suinkin pystyy - todellisuudessa teos on niin raskasta tavaraa, että jossain on taatusti olemassa rinnakkaistodellisuus, jossa luen tätä kirjaa edelleen. En ole koskaan aiemmin törmännyt kirjaan, joka käsittelee kokoa yhtä rehellisesti ja koskettavasti, ja vailla himppuakaan syyllistämistä. Kuten Gay itse kirjan alussa toteaa, kyseessä ei ole mikään opas hyvään elämään, jonka kannessa kirjailija poseeraa vanhoissa, liian isoiksi jääneissä vaatteissa, tai jonka sivuilta löytyy “shokeeraavat” ennen-jälkeen-kuvat. Sen sijaan kyseessä on samperin aito teos siitä sorron todellisuudesta, jossa lihava ihminen elää päivästä toiseen. Tätä kirjaa ei voi suositella tarpeeksi. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.


Antoisia lukuhetkiä, F-jäsenet!

Emma
-F-pisteen pj

maanantai 27. marraskuuta 2017

Riisutko iltaisin / Väärät vaatteet pois poika / Tyttö olisit mieluummin



Kukaan tiennyt ei/Me vain luultiin ja kuunneltiin/Aina vain huonommin
Riisutko iltaisin/Väärät vaatteet pois poika/Tyttö olisit mieluummin
  
Tänä syksynä olen kuunnellut melko paljon Jonna Tervomaan Ääni -albumia (2017, Johanna Kustannus, Universal). Tervomaan uusin albumi on mitä raikkain tuulahdus 2010-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa, tarjoillen kuuntelijalleen monimerkityksellisesti tulkittavia sanoituksia, musiikillisesti monipuolisia kappaleita ja kiinnostavia melodioita. Näin sukupuolentutkimusta sivuaineena opiskelevana varsinkin levyn toinen kappale, ”Väärät vaatteet”[1] (säv.&san. Jonna Tervomaa), on mielenkiintoista kuunneltavaa.

Pähkinänkuoressa kappaleen keskiössä on tarina transtytöstä, joka joutuu salailemaan oikeaa identiteettiään niin yhteiskunnalta kuin perheenjäseniltään. Iltaisin hän riisuu väärät vaatteet yltään. Isä reagoi häneen nostamalla nyrkin ilmaan, ja huutaa: Älä poikkea poika koskaan/Ei maailma kaipaa tuota sun ongelmaa. Yhteiskunnan reagointi ei myöskään ole positiivista, kaikki vain luulevat ja kuuntelevat aina vain huonommin.

Vaikka kappaleen tarina on varsin ”molli”, niin musiikillisesti se on suurimmaksi osaksi varsin valoisa ja ”duuri”. Kappaleen säkeistöt kelluvat valoisassa musiikissa, joka on luotu bassolla, pianolla ja elektronisilla soundeilla. Rauhallisuus ja iloinen meininki saavat kyytiä kertosäkeistöissä, jolloin rummut ja sähkökitara yhtyvät mukaan soittoon. Jonna Tervomaan persoonallinen lauluääni pienen raspin kanssa varustettuna saa kappaleen sanoitukset heräämään eloon.

Kuten (populaari)musiikille ominaista on, Tervomaan kappale linkittyy mielestäni hyvin tämän hetken yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi Suomessa keskustellaan juuri nyt translain pikaisesta uusimisesta. Suomi on ainoa pohjoismaa, joka vaatii transsukupuolisen henkilön olevan lisääntymiskyvytön, mikä on ihmisoikeusloukkaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen mukaan[2]. On mielenkiintoista seurata, tuleeko ”Väärien vaatteiden” rinnalle muitakin suomalaisia popkappaleita, jotka heijastelevat trans*aiheita.

Anniina Kauppinen


[1] ”Väärät vaatteet” Spotifyssa: https://open.spotify.com/track/5XGSRscG0NZl0NP0OzCJHb
[2] https://yle.fi/uutiset/3-9698573 (linkki tarkistettu 27.11.2017)

torstai 2. marraskuuta 2017

Edarivaalit for dummies

Jos olet kartalla, tämä on tuttua. Äänestys ke 8.11.17 klo 16.00 asti https://vaalit.utu.fi utu-tunnuksilla!
Huom. kirjauduttua aikaa äänestää on 5min, eli kannattaa olla tyyppi valmiina ja rauhallinen paikka ja aika. Mutta jos tiedät jo, ketä äänestät ja muistat utu-tunnuksesi, aikaa menee se pari minuuttia. Ei tekosyitä!



Miksi kannattaa äänestää? Saat humanistin äänen kuuluviin. Humanistisella tiedekunnalla oli vuonna 2015 kolmanneksi huonoin äänestysprosentti, vaikka humanistisen tiedekunnan opiskelijat ovat kolmasosa koko TYYhyn kuuluvista opiskelijoista.

Mistä asioista välität? TYYn automaatiojäsenyys? Tylkkäri? Turun ylioppilasteatteri? Että ainejärjestösi saa koulutusta ja rahoitusta? Äänestämällä voit vaikuttaa!

Opiskelijakulttuurinsuojelijat: https://www.facebook.com/Opiskelijakulttuurinsuojelijat-133106640681089/  Kaikki lupauksen antaneet ehdokkaat: http://tinyurl.com/kulttuurisuojelijat 

Eri ehdokkaat ja vaalilistat ajattelevat opiskelijakulttuurista eri tavoin ja haluavat myöskin tukea sitä eri tavoin. Ota selvää!

Mitä TYY tekee? TYYn esittely (pituus 4:31min): https://youtu.be/N_Oq-W399bQ




Tylkkärissä 7/2017 kyseltiin vaaliliitoilta näkemyksiä opiskelijapolitiikasta (s.18-20). Ehdokaslista s. 26-27. Näköislehti: http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=163276

FAQ: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajistovaalit-2017/usein-kysyttyja-kysymyksia
TYYn vaalien etusivu: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajistovaalit-2017




Ehdokkaat voivat muodostaa vaaliliiton. Kun äänestät tyyppiä x, menee äänesi siis vaaliliitolle. Ja ”jokaiselta listalta tulee valittua niin monta ehdokasta kuin on listan suhteellinen osuus äänistä” (wikipedia viitteenä omg). Vaaliliitot voivat muodostaa vaalirenkaan. Esimerkiksi vaalilistat Humanistilista, Hybridiaani ja Eduxi muodostavat Humanoidi-vaalirenkaan.

Eli vaikka haluaisit äänestää kaveria, katso millä listalla/renkaassa hän pyörii ja ajaako se juuri sinulle tärkeitä asioita!





Seuraavassa F-listalaisia edustajistovaaliehdokkaita:

7 Roosa Laaksonen (Vihreä lista)
Määrittelen itseni valtio-opin gradufundeeraajaksi, jonka mielestä TYY on päätöksineen osa Turun opiskelijakaupunkibrändiä ja Tylkkäri printtilehtenä passeli. Aiemmin jo seitsemännelle vuodelle ennättäneellä akateemisella urallani olen ennättänyt hakea opintotoimistosta venäjän kielen kandidaatin paperit sekä kehittyä vuoden verran Norssissa aineenopettajadrillissä sekä toisen vuoden Espanjassa erasmusopiskelijana. TYYssä olen aiemmin ollut Vihreän listan taustatoimija, TYYn kirjaston puolustaja ja satunnainen edarivierailija sekä pinssinpainokoneen lainaaja. Viimeksi mainittua käytin koordinoidessani pari ihmisoikeusfestivaalia, joissa molemmissa yhteiskunnallinen ylioppilaskunta oli mukana. Toinen festivaaleista keskittyi Venäjän sateenkaarikansan ahdinkoon vuonna 2013 ja toinen kulki nimellä Turku Pride 2014. Tuen Listan vaaliteemoja (1. saavutettava opiskelijakulttuuri kuuluu kaikille; 2. kunnianhimoiset ympäristötavoitteet; 3. yhteiskunnallinen ylioppilaskunta) ja yleistä keskustelua psykofyysisestä terveydestä, me-hengestä ja tarpeesta kuulua johonkin.

25 Jukka Väisänen (Vihreä lista)
Olen pitkän linjan kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijä, joka viime aikoina on ollut vahvasti luomassa TYYn saavutettavuussiivessä TYYn uusien kavereiden ja TYYn kypsien opiskelijoiden toimintaa. Edustajistossa haluan vaikuttaa TYYn kautta esimerkiksi siihen, että Macciavelli ja kurssikirjasto olisivat auki lauantaisin, yliopistolla olisi yleisiä, ei-ainejärjestösidonnaisia lepo- ja taukohuoneita ja siihen, että avoimen yliopiston opinnot olisivat maksuttomia perustutkinto-opiskelijoille. Olen muunsukupuolinen monivammainen feministi ja Spektri ry:n puheenjohtaja.





TL;DR
ÄÄNESTÄ







T: Tiia
F-Pisteen kopo